10/14/10

Kuolettava rakkaus

Olin naimisissa kuoleman kanssa.
En tiennyt sitä.
Ihmettelin, miksi kuvani käsittelivät kuolemaa, tekstini pohtivat sitä.
Miksi näin unta hautakivestäni ja kuolinpäivästäni.

Asuin kuoleman kanssa.
Pesin hänen pyykkinsä, silitin hänen paitansa, valitsin hänen solmionsa.
Siivosin hänen huoneensa, sijasin hänen vuoteensa, nukuin hänen vierellään tuhansia öitä.

Kun tulin tajuihini yhteisellä vuoteellamme
Hän istui rintakehäni päällä ja kuristi minua
Hänen silmissään hymyili voitonriemu
Hänen suustaan vaahtosi puhetta, johon en tiennyt hänen kykenevän
Yhteiset lapsemme häilyivät, tulivat lähemmäs, loittonivat
Pieni poika itki:
Äiti äiti älä huuda, sitten isi ei enää kurista

Hetken ajan halusin antaa periksi
Olin kuolemanväsynyt, en jaksanut enää riuhtoa raapia rimpuilla huutaa yrittää pysyä hengissä

Mutta lapset itkivät

Lapset itkivät

Kuka heitä hoitaa
Jos kuolema joutuu vankilaan ja minä maan sisään?

Olisi pitänyt tietää
Ei kuolemaa voita mikään
Kuolema ei joudu vankilaan
Kaiken se kestää kaikessa voittaa

Kuolemaa vahvempi ei ole mikään



Ó Tiina Jääskeläinen  (Tiina Hattunen) 1998