Deadly Love - Kuolettava rakkaus: 2010

10/14/10

Kuolettava rakkaus

Olin naimisissa kuoleman kanssa.
En tiennyt sitä.
Ihmettelin, miksi kuvani käsittelivät kuolemaa, tekstini pohtivat sitä.
Miksi näin unta hautakivestäni ja kuolinpäivästäni.

Asuin kuoleman kanssa.
Pesin hänen pyykkinsä, silitin hänen paitansa, valitsin hänen solmionsa.
Siivosin hänen huoneensa, sijasin hänen vuoteensa, nukuin hänen vierellään tuhansia öitä.

Kun tulin tajuihini yhteisellä vuoteellamme
Hän istui rintakehäni päällä ja kuristi minua
Hänen silmissään hymyili voitonriemu
Hänen suustaan vaahtosi puhetta, johon en tiennyt hänen kykenevän
Yhteiset lapsemme häilyivät, tulivat lähemmäs, loittonivat
Pieni poika itki:
Äiti äiti älä huuda, sitten isi ei enää kurista

Hetken ajan halusin antaa periksi
Olin kuolemanväsynyt, en jaksanut enää riuhtoa raapia rimpuilla huutaa yrittää pysyä hengissä

Mutta lapset itkivät

Lapset itkivät

Kuka heitä hoitaa
Jos kuolema joutuu vankilaan ja minä maan sisään?

Olisi pitänyt tietää
Ei kuolemaa voita mikään
Kuolema ei joudu vankilaan
Kaiken se kestää kaikessa voittaa

Kuolemaa vahvempi ei ole mikään

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Lapsen huuto

’Äiti!’

Yö on pimeä
Lapsen vuode tyhjä
Hengitys ei kuulu

’Äiti!’

Ääni kaikuu yössä
satojen kilometrien takaa

Joka yö tähän aikaan hän herää ja huutaa minua
niin kuin aina ennenkin
Kiirehdin hänen luokseen, silitin poskea, peittelin ja istuin vieressä kunnes uni tuli
Yö oli hämärä
Koti tuoksui ja humisi

Kuolema ei koskaan herännyt öisin

’Äiti!’

Peitän korvani
Suljen silmäni
Puren huuleni verille

Ääni kuuluu silti

’Äiti!’

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Iho itkee

Iho itkee
Avaruudessa
peiton alla

Kosketus on lyönti
hylkääminen
Hellät sanat
vitun huora

Aamuun on monta vuotta
Sarastus kuollut
Lakanat lunta

En saa unta
Iho itkee kuin hylätty lapsi

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Maan alla

On pimeää

Mutta en tunne pelkoa
En kipua

He tulevat kevein askelin
Kädet lempeät, pienet täynnä käpyjä

On pimeää
Mutta minun ei ole kylmä
En ole yksin

Joka toinen viikko
Viereeni lasketaan
uusi äiti

Kuuntelemme heidän ääniään
Tunnemme heidän askeltensa painallukset rikkinäisissä ruumiissamme
He tanssivat Eric Satien sävelin haudoillamme

Kuoleman lapset

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Ei lepoa, ei suojaa

Ei lepoa
Ei suojaa

Ei kotia maan päällä
Seuraa edelläajavan takavaloja
Älä aja ojaan
Autossa lapset likapyykit videokasetit
Ei rahaa

Älä aja ojaan

Seuraa edelläajavan takavaloja

Kotia ei enää ole
Siellä asuu kuolema
Se joka lupasi rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä
Kunnes kuolema meidät erottaa

Sehän on helppoa
Kun kuolema päättää meidät erottaa
Se nostaa kätensä ja kuristaa

Älä aja ojaan
Tie on pimeä
Älä aja ojaan

Ei lepoa
Ei suojaa

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Dialogi

Kuolema sanoi: Jos eroat minusta tuhoan sinut

Minä sanoi: Eroan sinusta tehdään se nätisti

Kuolema sanoi: Kuristan sinut huora
Tapan ja tuhoan

Minä sanoin: Ajattele lapsia, ei vedetä niitä tähän väliin

Kuolema sanoi: Äiti on hullu
Humalassa huora
Enkä minä kuristanut se kaatui portaissa olohuoneessa vessassa
Näittehän lapset

Minä pyysin: Anna minun lähteä
Päästä meidät

Kuolema sanoi: Kaikki tässä talossa on minun
Sinulla ei ole mitään omaa
Minä nostan sinut niskasta pihalle ja potkin perseesi hajalle

Minä soitin poliisille

Poliisi sanoi: Älä ole hysteerinen
Miksi kiusaat miestäsi
Juttelisit nätisti

Kuolema sanoi: Näetkö nyt
Sinä olet minun

Minä kuolin

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Odotus

Kynttilän liekki lepattaa
Jalan tina on himmeää
himmeää

Se ei heijasta itkuani
jälkiä kaulallani
haavojani

Se vain on ja odottaa
kuin minäkin
Kello tikittää

Kohta ovi aukeaa
Hän saapuu taas
kurittaa

On syy
aina jokin syy

Kello tikittää
kuolemaa

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Seuraava kevät

Madot ruumiissani
Valkeat lihavat
Ystäväni

Hiljainen rouskutus hajoavissa korvissani
Lupaus
routa sulaa
tulee kevät

He juoksevat pitkin pientareita
peltoja hautakumpareita
Keräävät pieniä aurinkoja
Varret liian lyhyet maljakkoon

Kevään ensimmäinen kukka
Se olen minä

Leskenlehti

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Oikeutta

Oikeus
Käräjäoikeus, hovioikeus, korkein oikeus

Oikeus
Outo ihminen elämämme käsissään
nuijii
nuijii
murskaa tuhoaa

Syytön kunnes toisin todistetaan
hän sanoo
ja hymyilee kuolemalle

Lapset ja minä
jäimme nuijan alle

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Pahoinpidellyn vaimon rukous / A Prayer

Epäoikeudenmukaisuuden Jumala
Siunaa ja varjele miestäni, joka kuristi minua
Kidutti piinasi solvasi
Siunaa ja varjele hänen kättensä työt

Epäoikeudenmukaisuuden Jumala
Siunaa ja varjele miestäni, joka vei minulta lapseni kasvattaakseen hänet kaltaisekseen
Siunaa ja varjele, että hänen työnsä kantaisi hedelmää eikä julmuus katoaisi maailmasta

Epäoikeudenmukaisuuden Jumala
Siunaa ja varjele miestäni, joka ajoi minut ulos kodistani, tuhosi talouteni, varasti omaisuuteni, häpäisi minut
Siunaa ja varjele, sillä niille, joilla on, annetaan
Ja niiltä, joilla on vähän, otetaan loputkin pois

Epäoikeudenmukaisuuden Jumala
Siunaa ja varjele kaikkia vaimonpieksäjiä, murhamiehiä ja raiskaajia
Lakiakunnioittamattomia, itsekkäitä ja julmia
Sillä heidän on valtakunta ja voima ja kunnia
Iankaikkisesti

Amen

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

A Prayer

God of Injustice

Bless my husband who strangled me

Tortured, tormented, abused me

Bless the deeds of his strong and powerful hands

God of Injustice

Bless my husband who took my son to raise him to be a real man

Bless him so that the ruthless, the selfish, and the evil will never disappear

God of Injustice

Bless my husband who evicted me from my home, destroyed my economy, stole my property, degraded me

God of Injustice

Bless all the wife-beating husbands, murderers, and rapists

All who are arbitrarily, cruel and callous

For theirs is the fortune and the glory and the power

Now and forever

Amen

Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998

Deadly Love - texts & drawings

Deadly Love - texts & drawings 1998 by Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen)

Poems are only in Finnish except "A Prayer" (Pahoinpidellyn vaimon rukous), which is also available in English.

The very first originals were in my diaries starting from May 1998. As I stood by a fax machine at work in the Turku Art's Academy in autumn 1998 the machine started to print a message telling about an event against domestic violence in Finland. I immediately decided to suggest my drawings to the organisation, and that is how these pictures started to have a life of there own in exhibitions, in TV, in seminars etc. both nationally and internationally.

This is a story of a family. It could be any family. Unfortunately it was mine, and the pictures tell about me, my children and their father.