’Äiti!’
Yö on pimeä
Lapsen vuode tyhjä
Hengitys ei kuulu
Lapsen vuode tyhjä
Hengitys ei kuulu
’Äiti!’
Ääni kaikuu yössä
satojen kilometrien takaa
satojen kilometrien takaa
Joka yö tähän aikaan hän herää ja huutaa minua
niin kuin aina ennenkin
Kiirehdin hänen luokseen, silitin poskea, peittelin ja istuin vieressä kunnes uni tuli
Yö oli hämärä
Koti tuoksui ja humisi
niin kuin aina ennenkin
Kiirehdin hänen luokseen, silitin poskea, peittelin ja istuin vieressä kunnes uni tuli
Yö oli hämärä
Koti tuoksui ja humisi
Kuolema ei koskaan herännyt öisin
’Äiti!’
Peitän korvani
Suljen silmäni
Puren huuleni verille
Suljen silmäni
Puren huuleni verille
Ääni kuuluu silti
’Äiti!’
Ó Tiina Jääskeläinen (Tiina Hattunen) 1998
